Esittely

Olen vuonna 1996 syntynyt nainen ja olen kotoisin Ranualta, missä tällä hetkellä asutaankin.

Olen kasvanut eläinten parissa, ja erilaisia lemmikkejäkin on ollut erilaisista jyrsijöistä aina hevosiin asti. Koiria meillä on myös ollut aina. Oma ala löytyi myös eläinten parista, kun 2016 syksyllä aloitin eläintenkouluttajan ammattitutkinnon ja vuodesta 2018 olen tehnyt työkseni alan töitä. Tätä ennen opiskelin turvallisuusalan perustutkintoa, mutta veri veti tekemään muita hommia. Koulutushommia olen tehnyt pitkälti Lapissa, mutta vuoden 2019/2020 olin myös Helsingissä koirakoulussa töissä. Olen myös vuosia toiminut enemmän ja vähemmän hevosenhoitajana.

Tällä hetkellä opiskelen Kannuksessa koirahierojan ammattitutkintoa.

Harrastuksia ei eläinhommien ulkopuolelta juuri löydy. Tanssiminen ja valokuvaus on lähellä sydäntä, mutta pitkälti vapaa-aika kuluu kuitenkin koirien kanssa lenkkeillen ja treenaten, sekä metsästäen. Arki pyörii siis hyvin pitkälti eläinten parissa, neljän koiramme lisäksi arkeamme vauhdittaa neljä frettiä. Jos fretit kiinnostaa niin niistä voit lukea lisää täältä.

Kasvattajan peruskurssin kävin syyskuussa 2015 ja kasvattajasitoumuksen allekirjoitin 28.9.2015 Kennelnimi Jadeleon minulle myönnettiin 12.2.2016 

<3: Jonna

Kasvattaminen

Pienestä pitäen olen sanonut, että haluan joskus kasvattaa koiria, vaikka eihän sitä silloin tiennyt mitä se oikeasti käytännössä tarkoittaa.

Työni puolesta olen nähnyt paljon erityyppisiä,- ja luonteisia koiria. Tämä on auttanut myös kartoittamaan paljon sitä, millaisia koiria itse haluan jalostaa, ja minkälaisia en. Jokainen koira ei ole jalostuskoira, ja myös omia koiria pitää osata katsoa kriittisesti.
Omien koirieni kohdalla olen joutunut käymään läpi mm, kroonisen iho-ongelman, spondyloosin ja epävarmuuden luonteessa. Tälläiset koirat eivät ole jalostuskelpoisia, vaikka koirat muuten olisivatkin mitä parhaimpia tyyppejä. Esimerkiksi agressiivisia tai erilaisia arkuuksia omaavia (ihmisarka, ääniarka, eroahdistunut.. jne) koiria en tule ikinä käyttämään jalostuksessa.

Olen itse rakastunut australianpaimenkoirissa niiden monipuolisuuteen ja persoonalliseen luonteeseen. Hyvä aussie on luonteeltaan tasapainoinen, ei hätkähdä helposta, ja jonka kanssa voi ongelmitta kulkea missä vain. On aina valmis tekemään, mutta löytyy myös se off - kytkin, ja osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu.
En kasvata koiria näyttelyihin, joten siinä mielessä ns, kaunis ulkonäkö ei ole tärkeimpiä kriteerejäni jalostuskoiraa valitessa. Itseäni miellyttää kevyt, sopusuhtainen ja liioittematon rakenne.

Koen kuitenkin, että sukutaulut ja koirien luonteet ovat tärkeämmässä osassa, kuin se, että ovatko ne puhtaasti näyttely, - vai käyttölinjaisia. Kummankaan linjan vahvat ääripäät harvoin ovat hyväksi.